Kuinka sama koira voi kahtena peräkkäisenä päivänä ensin ajjaa hulluuen parthaale ja heti seuraavana antaa aihetta olla ylpeyestä ymmyrkäisenä!?!

Keskiviivkon junnulenkilä Miro leikki taas suurta rakastajjaa.. Sarila oli jäljestysliina mukana ja ehotti että Miro laitettas siihen kiini ja alettais ihan tosissaan harjottelheen ittehillintää narttujen suhtheen. Äijähän ei tykänny ko se yhtäkkiä otethiinki kiini ja alethiin rajottahmaan sen naistenmiehen roolia.. Tarkotuksena oli rauhottaa Miroa ja saaha se ottahmaan kontaktia.. Helpommin sanottu ko tehty. Miro oli ehtiny kiihtyä jo semmosseen mielentilhaan, että se vain piuas eikä keskittyny minhuun ollenkhaan. Yritethiin kaikkia, kävelthiin ees taas, kohti muuta koiraporukkaa ja taas pois, tarkotuksena saaha Miro rauhottuhmaan. Yritin syöttää sille namia kiitokseksi sekunnin sadasosan kontaktista, mutta herra sylkäs namit suusta.. Päästin koiraa himpun verran kauemmas ja pyysin luo -> ei tullu -> nykäsy liinasta ja kova kehu ko tuli kohti.. No joo.. Tuntu että ainoa mitä saathiin aikaseksi ole se, että mie itte kulutin 2000 kaloria ja poltin pinnani.. Koira ei tuntunu ottavan opikseen..

Seuraavana päivänä oli eessä ylheinen vesiäis tappaaminen. Aattelin että hohhoijjaa.. taas sitä menhään ja laitoin Miron taas jo heti aluksi liihnaan. Otin siinä kävellessä muutamia luoksetuloja ihan muistutukseksi ja vähän vinkkasin terävälä nykäsyklä että "haloo!! _täällä_!!" Luoksekutsu tuntu toimivan ja namitki kelpas. Päästin sitten Miron irti, että toiset koirat ei katkois jalkohjaan liihnaan. Koko lenkin aikana, Miro ei ees yrittäny nousta narttujen selkhään ja silloin ko Miron nenä oli turhan lähelä nartun perrää, pyysin sen luo JA SE TULI, joka ikinen kerta! Olin ihan hämilläni.. Sama koira joka piti edellisenä päivänä hakea korvasta tuli nyt kutsusta häntä heiluen.... Tutkimattomia on koirien tiet..

Lenkin jälkheen reenathiin ilmasua. Aikasemmat ilmasuharjotukset on menny lähestulkhoon siihen, että Miro on menny maalimiehele ja huomannu että "aha, ei nameja, voin siis haistella tässä narttujen pissoja ja enkä ainakhaan kuuntele emäntää".. Mutta nyt, maalimies meni vähän kauemmas mitä olin alunperin aatellu ja vielä puun taakse piihloon, mitä ei oltu aijemmin tehty.. Ajattelin että nojoo, ei taija tulla mithään, mutta lähetämpä koiran silti. Ja mitä tekkee Miro.. Mennee maalimiehele, kattelee hetken ja ottaa rullan suuhun.. Mie huuan ääkiä että "täällä" ja Miro laukkaa rulla suussa minun tykö.. Olen ihan että OHO, kiinnitän liinan Miron liihviin ja sanon "näytä" ja Miro mennee takasi maalimiehele syöhmään namit... Tämä sama toistu vielä kaks kertaa (maalimies aina kauempana ja enemmän piilossa) ja sillä kolmannella kerrala en enhään kuttunu luo vaan Miro tuli ihan ittesthään.. Maalimieski sano, että kolmannella kerrala Miro tuli tykö, nappas rullan ja lähti.. Ei ees oottanu muuta.. Miten koira voi saaha tuomosen Ahaa-elämyksen ihan tuosta vain, ko edellisellä kerrala se tosihhaan nuoli narttupissoja?!? Noh, kuinka vain, mutta minut se teki iki-onnelliseksi ja sai saman tien antheeksi kaikki edellisen päivän ääliökohtaukset.. Että tämmönen junnu-poika meilä.. :)