Reenathiin taas pitkästä aikaa jälkeä ja ai että ko sain olla otuksestani ylpeä.. :)

Tehin kaks eri jälkeä. Ensin yhen lyhyehkön ja kaarevan "lämmittelyjäljen" ja toiseksi aika pitkän, kahela kulmala ja risukkoisessa maastossa olevan jäljen.. Pittuuesta en ossaa sanoa ko en ole mitannu minun askelpittuutta, mutta arviolta se ehkä oli semmosen  200 metriä. Molemmat jäljet vanhenit tunnin verran.

Ensin ajethiin lämmittelyjälki jonka Miro meni hienosti ja tarkasti nenä maassa. Ainoasthaan mie kompuroin risukossa, mutta siitäkhään ei Miro häiriintynny! :) Se oli kyllä tosi hienoa ettei ees rähmälhään oleva emäntä hiastanu menoa.. Käänty vain kattohmaan että "noh, nousehan ylös ettäpäästhään  jatkahmaan..".. ja sitten menthiin jälki lophuun..:)

Toinen jälki oliki sitten se pitempi ja kaks kulmanen. Tämänki jäljen Miro nosti hienosti ja lähti seuraahmaan sitä.. Hakkuulinjan ylitys meni kuin vettä valaen harhailematta, ensimäisen kulman jälkheen oli esine jonka alla välinamipurkki, jotka Miro löysi hienosti ennen ko itte ehin ees sitä paikantaa.. Namien jälkheen sanoin että "jatkethaan" ja Miro jatko työskentelyä. Heti kohta tuli toinen kylma ja senki Miro hoiti hienosti.. Kohta Miro kuitenki hukkasi jäljen risukkoisessa maastossa, mutta pienen paikannus siksakin (ja jäljestysliinan selvimisen risukosta) jälkheen olthiin taas jäljelä ja loppu meniki ko oppikirjassa ja jäljen päässä olheet namit ja esinekki löyty helposti..

Silloin ko tänä kevhäänä alotelthiin jäljestystä, en olis uskonu että Miro ottaa tämän homman niin sanotusti omakseen. Eteneminen on ollu hurjan hienoa seurattavvaa! Haku harrastus on varmasti omalta osalthaan helpottanu harjottelua, sillä Miro osas jo valhmiiksi käyttää nennäänsä.. Nyt meät on siis koukutettu jo kahtheen lajhiin ihan täysilä! :)