Tänhään otti ja sato kerrala semmoset 20-30 cm lunta! Ihanaa! :)

Ai että luonto voiki olla kaunis! Käythiin Miron kans illala lyhyelä kuutamolenkilä mettässä.. Täyskuu valasi mettää upeasti ja revontuli länget juoksi kauhniisti yli taihvaan. Puut oli kuorruttunu tuohreesseen lumipeitheesseen, eikä missään näkyny kethään, eikä ääntäkhään kuulunu.. Oli ihan pakko istua hetkeksi kinokseen ihhailehman maisemmaa ja huokaihleen ihastuksesta. Miro nuuskutti touhuissansa tuohreen lumen alta vanhoja poron jälkiä.. Mettässä oli pari astetta pakkasta ja jo polhveen asti keveää uutta lunta jossa kahlaaminen ei tuntunu yhtään raskhaalta ja matkaa olis voinu jatkaa äärettömhiin..

Tässä onki se suurin syy miksi niin kovasti tänne halusimma takasi.. Lapin luonto luo outoa taikaa.. ;) Nyt pitäs vain houkutella joukko Pivesiläisiä muuttamhaan kans tänne.. On meilä niitä niiiiin kova ikävä, varsinki Millin ja Pikkuneemon Saria! :) Niin ja on meilä tietysti ikävä niitä sukulaisiaki, niin omia ko Mironki! :) Nyt täytyy jatkaa yötyötä.. Palathaan.. :)