Nythän on käyny niin ihanasti, että me mahuima Miron kans OSE:n (Oulun seudun etsintäkoirat) hakukokheen perus päivä ja -pimeä kokheisiin 10.5. Yritämme siis molempia kokheita samala reissula. Saa nähä kuinka meän käy.. :) Talven aikana emmä ole päässy montaakhaan kertaa reenaahmaan.. Noin kerta/kk on ollu meän reenivauhti (maalimiesten huonosta saatavuuesta johtuen) ja ihan mettässä ei me olla voitu reenata oikeasthaan ollenkhaan, ko ei oikein tee mieli kahlata tuola metrisessä hangessa.. :)

Eilen päästhiin kuitenki taas pitkästä aikaa reenaahmaan ihan kunnola, ei methään, mutta raviraale, jossa oli iso varikkoalue, rata, tiet ja katselualue aukastu, eikä tarvinu kahloa lumessa.. :) Piiloja oli ihan hirmuisesti, ja etsinnän edetessä hoksas aina uusia paikkoja,  mihin olis voin laittaa maalimiehet piihloon.

Mirola oli kolme maalimiestä. Yks suorapalkkalainen, yks ykkösnamila ja yks normi ilmasu. Vain suorapalkkalaisela oli purkki mukana, kaks muuta mie toin tullessani näytöle. Maalimiehet sijottu niin, että suorapalkka ja ykkösnami meni noin viienkymmenen metrin päähän toisistansa. Ykkösnami meni mettäkoneheen taakse seisohmaan ja suorapalkka makkaahmaan noin miehen korkusen tukkipinon pääle. Hakehmaan lähimä varikkoaluhheen toisesta päästä. Miro oli ja kotoa saakka ihan täpinöissä, ko tiesi mikä on homman nimin, ko pakkasin namipurkkeja rephuun. Nyt se maltti kuitenki hienosti ootella ko puethiin työvaatheet pääle, vaikka koko koirasta näki, että se olis niiiin mielelhään lähteny heti hommiin! :)

Lähin koiran kans kävelehmään autoilta kohti uhria. Varikkoa reunusti korkeat lumipenkat, jotka Miro kävi hienosti tarkistamassa mahollisten uhrien varalta. Tukkipinoa ja työkonheita lähestyessä, Miro teki laajaa kaarta hajua ettien. Valjastuskatos tarkistethiin tarkoin ja sitten Miro eteni kohti isoa työkonetta ja ykkösnamilaista. Nami poskeen ja äkkiä ilmasulle. Rulla putosi suusta minun jalkojen juuressa, mutta hienosti Miro nosti sen pyytämättä ja anto kätheen. Sitten näytöle. Seuraavaksi Miro kiersi toisen työkonheen ja siitä eteni lumivallien tarkastamisen kautta tukkipinoa kohti. Metri pinon ohi - liinat kiini - täyskäännös ja vaivatta kiipeäminen tukkipinon pääle ja makkaava suorapalkka, NAM! :) Tässä kohtaa aattelin että olis ollu makea ottaa ilmasu tästä, mutta suorapalkka oli kuiten nyt tällä kertaa! :)

Tästä jatku muutaman saan metrin matka kohti tuomaritornia, jossa viiminen maalimies luuras. Matkala vainua ootellessa Miro piehtaroi antaumuksela lumessa ja aattelin mielessäni, että onneksi Oulussa tuskin on enhään lunta tuolloin toukokuun alussa! :) Viimisen maalimiehen olinpaikkaa en tienny muuta ko sen että tuomaritornin suunnala se on. :) Tornile päästyä Miro kiersi hienosti päärekennusta, ettien vainua. Sitten kierrethiin penkat ja ne toettuamme "tyhjiksi", jatkoima matkaa kohti "terassi-katosta" josta Miro sen viimisenki maalimiehen bongasi.. :) Tämän ilmasu oli kyllä kumma juttu.. Miro meni seisovan maalimiehen luo, nuuskasi, teki pikku lenkin terassilla (tarkasikohan että olisko kethään kivempaa jonka vois ilmasta) ja nosti sitten rullan muutaman metrin päässä maalimiehestä ja teki täyellisen rullan pallautuksen suohraan kätheen asti.. ?!? Tutkimattomia on pienen vesikoiran herhneitten kohtaaminen pääkopassa.. :D Ehkä Miro oli pettyny ko viiminen maalimies oli niin hyvin näkösällä; ehkä se olis halunnu enemmän haastetta! :D

Kaiken kaikkihhaan tosi hyvä reeni! Kiitokset maalimiehile! Miro oli aivan onnessaan ja reenin jälkheen aivan väsyny.. :) Vielä ko sais pari reeniä alle ennen kokheesseen menoa, niin vois sitten mennä sinne sillä ajatuksela, että vois EHKÄ olla joitaki mahiksia suoriutua molemmista kunnialla.. :)