Vietethiin Miron kans eilen piiitkä päivä Kiimingissä OSEn pelastuskoirakokheissa. Miro ja mie osallistuima maastoetsinnän peruskokheen päivä ja pimeäossuuksiin ja molemmista saathiin kuin saathiinki HYVÄKSYTTY tulos!! Aivan mahtavaa! Mie vielä aattelin, että mukava ko päästhään "oikean" hakuporukan kans ainaki reenaahmaan ja uskaliaimmissa haahveissa toivoin, että ees toinen ossuus menis läpi.. :) Noh, enpä ottanu turhaa kahta päivää palkatonta vappaata ja menettäny pyhälisiä! ;)

Peruskokheesseen osallistu kolme koirakkoa, ja arvonnassa meän "kohtaloksi" tuli olla viiminen koirakko. Aluhheet oli siis hyvin tallattuja, etenki ko päivä ja pimeä aluhhet muodosti yhessä loppukokheen hakualuhheen jossa loppukokheet piethiin ennen peruskokheita.

Ennen varsinaista koetta tehhään luoksepäästävyys ja siinä ei Mirola ollu muuta ongelmaa, ko että se halus mennä testaajaa vasthaan! :) Hallintaossuutheen sisälty lyhyt seuraamispätkä sekä paikalaolo etsintäsuunnitelman tekemisen ajan. Peruskokheessa paikalaolhoon koiran sais jättää kiinnisidottuna, mutta mie halusin kokkeilla jättää Miron irti paikallamakkuusseen ja hyvinhän se pysy. Etsintäsuunnitelmana oli kiertää etsintäalue tuulta hyväksi käyttäen.

Miro keräs melkosesti kierroksia siinä vaihheessa ko ootelthiin ja se tiesi, että kohta päästhään homhiin. :) Varsinainen etsintä alotethiin aluhheen nurkasta. Peruskokheessa alue on noin 1,5 ha ja päiväkokheessa aikaa kolmen maalimiehen hakemisseen on 20 min.

Miro oli kohtuullisen rauhallinen ko puin sille työvaatheita ja jopa maltto hyvin oottaa ko laiton ylimääräset tavarat takasi rephuun. :) Sitten rintamasuunta lähtösuunthaan ja kehotus että "lähdetään hommiin".. Miro lähti ko pommi ja melko pian löysiki ensmäisen maalimiehen, joka makasi kuusikossa, maastokuvioisen saepuvun alla. Ilmasussa Miro puotti rullan muutaman metrin ennen minua, mutta muuten imasu oli selkeä. Näytöle menthiin nätisti. Tästä taas liikheele ja seuraava maalimies löytikin taas piakkoin. Nyt rulla tuli miltei kätheen saakka. Maalimies oli kohtuullisen kaukana ja näytöle mentäessä jarruttelin vähän liinassa vauhtia, että lopukki porukasta pyssyy perässä. :) Tämäki uhri makasi saepuvun alla kuusikossa pienessä montussa.

Viimistä uhria lähettäessä Miro meni aluhheen ulkopuolele, mutta tuli heti pyyettäessä pois. Myös ällöltä ketunraaolta se tuli pois pyyettäessä. Hallittavuuesta saathiinki päiväkokheessa erinomanen.
Kolmannen uhrin Miro löysi syvän ojan pohjalta, virtaavan veen äärestä istumasta. Tätä ilmastessa Mirole tuli pakottava ravistelun tarve ko oli puolimatkassa tulossa minun tykö ja rulla tietenki putosi. Noh, Miro vilkas minua, ja juoksi takasi maalimiehen tykö nostahmaan rullan uuesti. :) ja siitä sitten täyellinen ilmasu ja näytöle! :) Kaikkihhaan kolmen uhrin ettimisseen meni aikaan 8 minuuttia! Aivan uskomattoman uskomatonta! :) 

Kehuja Miro sai mm. ylheensä toiminnastansa ja siitä, miten se toimii maalimiesten tykönä. Silloin ko Miro uhrin löytää, käytös on nättiä ja näytöile mentäessäki Miro jää maalimiehen viehreen tapittahmaan ja oottahmaan nätisti palkkaa.
Päiväkoe oli malliesimerkki siitä, miten Miro parhaimmillansa toimii, eli suorituksena kiitettävä! Ainoat "haukut" sain mie liian hithaasta liikkumisesta ja liian innokhaasta puhumisesta ennen ja jälkheen kokheen.. (niin, se on se synnynnäinen krooninen puheripuli, joka yltyy etenki jännityksessä ja onnellisuuessa.. :))

Pimeäkoe jännittiki sitten huomattavasti enemmän, varsinki siksi, koska viimeksi olhaan reenattu pimeää mettäetsintää varhmaanki Tampehreele noin vuosi sitten. Elikkä pimeä harjottelu on jääny tosi vähäseksi.. Eniten silti pelkäsin sitä, että miten näen sen, että onko Mirola rulla suussa vai ei.. Onneksi Miron käyttäytyminen maalimiehen löytymisen jälkheen on aika selkeää, eli jos rulla tippuu, kertoo Miro maalimiehestä tulemalla luo ja olemalla vain sen näkönen, että nyt löyty! :)

Perus pimeäkokheessa alue on kans 1,5 ha ja aikaa kolmen maalimiehen löytymisseen on 30 min.
Nyt etsintäalue oli pitkän mallinen, ja tuulta ei ollu juurikhaan.. Etsintäsuunnitelma laadin onnettoman tuulen mukhaan aluhhen kiertäen ja lopuksi halkasten. Ensmäinen maalimies löyty aika nopsaa aluhheen lyhyeltä sivulta pikku-kuusikosta. Koira eteni hithaanlaisesti pusikkoisessa maastossa ja löysi uhrin niin, että me olima vain muutaman metrin päässä piilosta. Olin varma että Miro jättää ilmasemasta, mutta turhaa pelkäsin. Miro teki erinomasen ilmasun.. :) Siitä sitten näytöle.
Miro teki tosi hienosti hommia, vaikka eksyikin usehhaan otteesseen aluhheen ulkopuolele ja muutaman kerran katosi niin, että mulla ei ollu aavistustakhaan, että missä se on.. Ei hyvä.
Pitkälä sivula muutaman lenkin jälheen Miro tuli vauhila aluhheen keskivaihheilta ja ilmasi toisen maalimiehen. Rulla tippu taas suusta, mutta muuten käytös oli selkeästi kertovaa. Sitten menthiinki näytöle, jonka jälkheen palathiin etsintäaluhheen reunale ja jatkethiin hommia.

Kolmas maalimies oottiki sitten löytymistä viimisseen asti. Pitkän sivun jäklheen lyhyelä sivula virtasi puro, joka selvästi veti hajuja puohleensa ja Miro kävi sen reunala kuikkimassa, mutta ei saanu sen tarkempaa hajua. Toisela pitkälä sivula oli hankaluuksia saaha Miro pysyhmään aluhheela, ko se olis niin mielelhään jatkanu hakua aluhheen rajojen ulkopuolela. Näin siis kierrethiin koko alue, viimistä maalimiestä löytämättä. Jatkon suunnittelin niin, että ensmäinen lyhyt sivu kävelthiin uuesti läpi ja sitten leikathaan alue lyhyeltä sivulta toisele lyhyele sivule vähän siksakaten ja koiraaki seuraten. Aikaa oli jäljelä kymmenisen minuuttia ja mie olin ihan varma, että viiminen jää löytämättä. Noh, lähethiin sitten liikheele ja Miro teki muutamia lenkkejä, muttei löytäny vielä kethään.
Sitten alethiinki jo lähestyä aluhheen rajjaa, ko Miro tuli kohta hassun näkösenä ja jäi tapittahmaan testaajakokelasta, ko ei löytäny minua valopäärivistöstä.. :) Mie sitten sanoin jotaki että "Miro täällä, tule" (tuota tule ei olis saanu sanoa ja siksi viimisen ilmasun arvosana oli nippanappa ees tyydyttävä).. Noh, mie en ollu yhthään varma, että onko Miro oikeasti löytäny mithään, mutta aattelin että tässä konkurssissa ei haittaakhaan jos laittaa turhaa näytöle, joten pistin Miron liihnaan ja sanoin että "näytä".. Miro meni pienen pätkän ja pysähty.. Mie aattelin että no niin.. siinä se sitten oli.. ei se ollu kethään löytäny.. Mutta ennen ko mie pääsin ajatuksen lophuun, Miro jatkoki jo matkaa ja pysähty kohta pienten kuusten alle.. Menin varovasti ja nostin kuusenoksaa kysyen "onko täälä kethään?" ja sieltähän taas pilkisti maastokuvioinen saetakki!! Jeeee, voi sitä helpotuksen määrää ko tajusin että kyllä sielä joku on! :) Silti olin varma, että mönkhään meni ja aikaki varhmaan ylitty, hylsy tuli jne jne. Mutta mukava että kukhaan maalimiehistä ei jääny methään.. :)

Loppukeskustelussa sitten kuitenki ilmeni että hyväksyttyhän siitä tuli kuin tuliki. Huiiii!!! Elämäni onnellisin klo 2 keskelä mettää! :D Yleisarvosanaksikki saathiin kaikesta huolimatta Hyvä. Miro teki kyllä ihailtavan kovasti hommia, vaikka takana oli jo päiväkoe, 270 km matkustusta ja tunteja oottelua.. :) Ihana koira!!

Mitä tästä opimme: Lissää pimeäharjottelua (kuka ei lajia harrastava suostuu pimehhään methään piihloon?) ja paremmin heijastettu rulla, ettei lipsu niin, että jää ihan kertomisen varhaan! :)

Joten onnistunu viikonloppu. Suuren suuret Kiitokset OSElaisile, ko sain tulla mukhaan kokheesseen!
Ja kaikista Suurimmat ja tärkeimmät kiitokset Millin ja Pikkuneemon Sarile jota ilman me emmä Miron kans oltas ikinä saavutettu tätä, eikä ees oltais osattu alkaa harrastahmaan tämmöstä.. Kiitos! :)
Ja tietenki kiitos kasvattaja-Soilele maailman parahaasta koirasta! ;)

Nyt täytyy lähteä nukkuhmaan viime yön univelkoja pois! :)