Jotta maanantaista jäljele jääny sula veri ei menis hukhaan, päätethiin kaverin kans vettää Mirole ja kaverin mäyräkoirale verijäljet. Jäljet veretimä eilen illala kivassa vesisatheessa, joka jatkuki sitten koko yön enemmän tai vähemmän kaatamalla siihen asti ko menthiin jälki ajahmaan. Mirole tehtiin noin 1½ desilä verta noin 400 metrin jälki jossa kaks kulmaa ja kulmissa makkaukset. Maasto oli rinteinen ja enimmäksensä kangasmettää. Jäljelä oli pari polun/mettäautotien ylitystä ja jälki vanheni noin 13-14 tuntia.

Jäljele Miro lähti varmasti, pientä siksakkia tehden. Polun ylityksessä Miro harhautu hetkeksi jäljeltä, jolloin pysähyin vain oottahmaan että Miro palas jäljele. Tässä kohtaa olen melkein varma, että porotokka tai vastaava oli satheen takia märkää jälkeä levittäny, koska koko "hukan" ajan Miro kulki nenä tiukasti maassa eikä muuten vain haihatellen.
Kulman makkauksen Miro merkkasi mukavasti ja siitä kehut ja rapsutukset, sitten matka jatku pienen tarkistusmutkan kautta. Muutamassa kohassa Miro harhautu pariksi sekunniksi kauemmas jäljestä, mutta löysi äkkiä takasi jäljen pääle. Myös toisen kulman makkauksen Miro merkkas mukavasti ja siitä jälheen kiitos. Viimiselä sivula ylitethiin jälheen polku/mettätie jossa pieni harhautuminen, mutta nyt nopeasti takasi jäljele. Lopussa selkeä pysähtyminen loppumakkuule jossa herkkupalkkaus ja palloleikki.

Keli ja mäkinen maasto oli aika haastavat, ja siksiki olen tosi tyytyväinen Miron työskentelhyyn. Nyt Miro teki selvästi enemmän siksakkia jäljen päälä ko viimeksi jolloin jälki oli saanu vanheta ilman vesisaetta. Nyt jälki oli selvästi haastavampi, mutta Miro jakso tehä hyvin hommia koko 400 metrin jäljen ajan. Kerran tosin viimisen suoran aikan nosti jalkaa ja siitä kielsin, ettei ottais tavaksi.

Nyt piethään reiphaan viikon tauko, ennen ko seuraavan kerran mejäilhään, ettei pääse kyllästyhmään. Ens kerrala taitaa Perttuki taas päästä töihin... :)