Eilen illala kävin vetämässä methään noin puolen kilometrin verijäljen, kahela kulmala ja kulmissa makkaukset. Keskimmäisele sivule 10 metrin veretön katko. Maasto tasanen, mutta vaihtelevaisen risukkoinen ja jäljele tuli noin viis ojan ylitystä.
Jälki vanheni 16 tuntia ja verta käytethiin vajaa 2 dl.

Miro löysi itsenäisesti jäljen alotusmakkuun, josta liikheele. Perttu roikku liinassa ja toimi ohjaajana. Jäljestys tarkkaa, jäljen päälä kulkevvaa, välilä pientä siksak tarkistusta., kertaakhaan ei jälkeä hukanu. Ojien ylitykset ongelmitta, makkaukset merkkas jäämälä niitä nuuskihmaan. Katkoa ei Miron mielestä aivanko ollukhaan ja veretetty jatko löyty helposti. (jäljestikö ihmisjälkeä tämän välin?) Kulmissa makkuunkautta heti oikehhaan suunthaan ilman tarkistusrinkiä. Eteneminen reipasta kävelyvauhtia ja jäljestäminen innokasta alusta lophuun.

Lopussa makkausella kaatona veretyssieni, jonka Miro nappas onnellisena suuhun ja palkkaus herkuila ja hoho-hoho-pallola.. :)

Kaikenkaikkihhaan oikein onnuistunu harjotus! :) Miron ja Pertun toiminta ihhaitavvaa näin takanakulkijan näkökulmasta. :)
Ens kerrala kokkeilaan miten sujjuu katkokulmat. Aattelin vettää pari-kolme 100-200 metrin jälkeä, jokasseen yks katkokulma ja katothaan kuinka käy. Seuraava "oikea" jälki häätyy suunnitella tässä myöhemmin. Kohta alkaa tuo hirvenpyyntiki, ja sitten taitaa olla vähemmän aikaa tälle harrastuksele hetkeksi.. Mutta saa nähä jos vaikka päästäs kokkeihleen Miron taitoja tositilantheessa.