Pitkän tauon jälkheen, päätin, että nyt reenaan hakua, vaikka en kethään ihmistä saakhaan piihloon.. Joten ei muuta ko kolme takkia kainahloon anopin naulakosta ja lähimethään.. Esihneitä hakureeneissä olen viimeksi piilotellu viime talvena, ja silloin Miro yritti tua repun mulle koska en tajunnu sitoa sitä esim puuhun kiini ja sitä myöten harjotus heikonlainen. Nyt edellisestä viisastunheena sidoin kaikki takit hihoista kiini. Kaks maantasossa ja niitten  pääle irtorullat. Kolmas roikkuhmaan puuhun ja toivomus, että Miro hoksais sen ilmasta kiintorullala. Nyt muuten oli käytössä ensmäistä kertaa uuet rullat, jotka tehty 3 cm leväestä nylonnauhasta.

Miron kans liikheele lähtiessä, en ollu yhtään varma, noteeraako Miro takkeja mitenkhään, vai huiteleeko ohi ihmisiä ettien.. Aattelin kuiten ettei auta muu ko kokkeilla ko en kerta kuitenkhaan saa vapaaehtosia ihmisiä piihloon..
Tarkotuksena oli paikantaa ensin kaks maatason irtorullatakkia ja viimisenä puuhun ripustettu kiintorulla takki.. Ensin löyethiinki maatakki, jota Miro nuuskas, vilkas minua ja mie yritin kattoa kannustavasti takasi, ja sitten Miro poimi kuin poimiki irtorullan takin päältä ja täydellinen ilmasu ja näyttö.

Noh sitten tietenki ko mikhään ei mene niin ko suunnitelhaan, niin seuraavaksi Miro bongas puussa toikkuvan takin. Nyt aattelin, että läskiksi meni tämä reeni.. Tuskin tajuaa yhen irtorullan jälkheen tua kiintorullan kaulasta. Mutta älä huoli.. Miro hyppäs puuta vasten, haisteli takkia, taas kysyvä katse minhuun ja sitten kiintorullan poiminta kaulasta ja hieno ilmasu. Jee. Kolmannen takin kohala ei enhään varmistelua multa, vaan irtorulla suuhun ja ilmasulle. Tästä innostuhneena, ajattelin kokkeilla piilottaa hirvikiväärini yhen kuusen alle, koska edellisenä viikonloppuna eräs hirviseuramme jäsen ole unohtanu kiväärin methään ja yhessä vaihheessa harkithiin jopa Miron käyttöä kiväärin ettinnässä, mutta eppäilin, että tuskin Miro esinettä ilmasee ko ei olla moista harjoteltu. Mutta sitten saathiinki oikeasti pätevä rajakoira joka löysi ko löysiki kiväärin. :)

Ei muuta ko Miro tauole ja kivääri asekaapista piihloon ja jännitykselä hain Miron sisältä ja puin sille työvaatheet taas pääle. Miro saiki äkkiä hajun luultavasti minun jäljestä ja löysi pyssyle. Sielä nuuhkutteli hetken, poimi kiintorullan suuhun vilkas taas minua ja teki täydellisen ilmasun, rulla tuli kätheen saakka!! Happy happy joy joy!!! :D 
Aika paljon annoin tässä harjotuksessa tukea, kattomalla koiraa sillä hetkelä, ko se  varmisteli katseellansa, että "tätäkö tarkotat".. Mutta ens kerrala tuskin tarvii yhtä paljon varmistella.

Toissapäivänä reenathiin sitten oikeitten maalimiesten ja pienoiskiväärin voimin. Edellisen kerran ko reenathiin elokuussa Tampehreela, ongelmana oli se, että Miro jätti ilmasun tavalhaan kesken, jos olin selkä siihen käsin Miron tullessa ilmasulle ja Miro puotti rullan ja paineli minusta vain ohi.. Noh. Nyt reenissä ajatuksena, että ko näen, että nyt Miro bongas maalimiehen, niin käännän kyljen Mirhoon käsin ja sitten iso kehu, pari mertiä ennen ko Miro ehtii rullaa mulle "ojentahmaan".. Piekkaria ilmaistessa yhä kannustus katsekontaktilla jos Miro sitä tarvii.

Kolme ihmisuhria. Kaks irtorullala, yks kääriytyhneenä pressuun ja se kiintorullala. Kakki ilmasut meni hyvin, eikä Miroa häirinny etten ollukhaan kasvot sitä päin ottamassa rullaa vasthaan. Tauko vissiin tekkee tässäki lajissa hyvvää. Mutta tätä siis harjotelhaan jatkossaki pikkuhiljaa niin että lopulta jossaki vaihheessa Miro joutuu tulehmaan ilmasulle minun selän takkaa.
Piekkarin Miro löysi helposti, mutta heti ei sitä ilmassu vaan heitti parin metrin lenkin asseen ympärillä. (Tällä kertaa assessa ei ollu minun hajua). Lenkin tehtyä Miro meni uuesti asseele ja ilmasi sen hieniosti, Ihan sata varma en ole siitä, bongasko Miro asseen heti ekala kerrala, vai menikö vain läheltä ohi, mutta pääasia että pyssyn ilmasi.. :)

Oikein hyvä mieli jäi näistä kahesta reenistä. Nyt tekis mieli jo lähteä uuesti reenaahmaan, mutta saa nähä koska seuraavan kerran saan ihmisiä piihloon.. :) Mutta onneksi esihneissiin voi aina luottaa! :)