Viikko sitten vedettiin Mirolle kevään ensmäinen verijälki. Pituudelta noin 600m, yksi 90 asteen kulma, yksi katkokulma, makauksia ehkä kolme...tai neljä.. En muista.. :) Ojien ylityksiä varmaan sata! Jälki vanheni kymmenisen tuntia. Pistin mieheni Mirolle ohjaajaksi, itte kävelin vain poikien perässä ja keräsin merkit pois.

Intoa Mirolla oli ihan hurjasti; ei meinannut nahoissaa pysyä eikä meinannut malttaa odottaa lupaa tulla autosta. :) Jäljestäminen oli tarkkaa, välillä tarkasti jäljen päällä välillä pienesti siksakaten. Ensmäisen (vettä virtaavan) ojan tullessa kohdalle, Miro kadotti jäljen kun lähti kulkemaan ojanvartta, eikä mennyt yli niinkuin jälki olisi jatkunut. Miro häkeltyi vähän kun jälki katosi, nosti jalkaa kuusensyrjään, kokosi ajatuksensa ja jatkoi hommia! ;) Hyvin löytyi kadotus- ja ylityskohdat ja jäljestys jatkui.
Makausten merkkaaminen voisi olla parempaa, mutta hetken pidempään  M niissä kohdissa kuitenkin viihtyy ja palkkaus niissä kinkuilla. :) En tiedä olisiko viisasta piilotta seuraavalla kerralla herkkupurkki turpeeseen makausten kohdalla.. Katkokulman M selvitti hurjan hienosti. :) Myös loput ojat mentiin yli heittämällä, ei ongelmia! :)

Viikon päästä päästään taas sotkemaan veren kanssa. Täytyykin miettiä sotasuunnitelma jo valmiiksi.. :) Ja jos sitä tyrkkäisi pojat kokeeseen syksyllä, sikäli mikäli johonkin mukaan mahtuisivat! ;)