Ensin oli tämönen..

Sitten tämmönen

Ja lopputulos oli tämä

Meilä asuu siis taas kalju vesiapina, ihanaa! :) Ei rapaa, ei karvatuppoja nurkissa, lisää vauhtia reeneihin jne. Toki Miron turkki oli nyt varmaan paras sen elämän aikana olleista, eli Miron turkki taitaa olla kuin viini, paranee vanhetessaan. :) Turkki oli kauttaaltaan tiivistä kiharaa ja auki ihoon asti. Ainoastaan korvat oli hassun näköiset, koska olin niiden karvoja lyhentänyt jo korvatulehduksen aikaan, korvia keventääkseni. Suoraksi vedettynä karva oli 6 cm pituista ja kiharalla ollessaan ehkä kaksisenttistä. Se kertookin, kuinka tiivistä musta karva on.
Pikkusen harmitti, että turkki piti ajaa alas, mutta mitäpä sitä ei harrastusten eteen tekisi. :)