Tänään otettiin ja startattiin vuoden ekat agistartit Oulussa KASsin kisoissa. Tuomarina Jari Tienhaara ja ratoina hurrrjia juoksupätkiä sisältäviä pyörityksiä.

Ehin katselemaan ennen jokaista rataa minien ja medien ratoja niin, että omassa tutustumisessani ei tarvinut enää huolehtia siitä, että opinko radat edes ulkoa ja  _yritin_  muka jotain suunnitelmiakin tehdä, mutta pah, minun kaikki energia menee siihen, että juoksen, puhun ja yritän muistaa ohjata koiran oikealle esteelle, oikeasta suunnasta. Ei siinä enää pieni pää pysty keskittymään nopeisiin linjoihin ja hienoihin ohjauskuvioihin! :)

Eka rata meni oikein mukavasti. Tuloksena nollarata (jes!)  mutta mm parista liian isosta kaarroksesta ja viimeisen esteen viimehetken korjauksesta (oli mennä ohi) johtuen mentiin yliajalle  0,35 sekuntia! Viisi sekuntia jäätiin sertistä. :P Sij. 5./29(?) Oikein tyytyväinen (ja puuskuttavainen) olin.
Hienosti Miro haki putket, kepit sun muut käskystä. Hieno, kuuliainen koira.

Toisella radalla alkutaipaleella meni keppien jälkeen askelmerkit sekaisin, huono lähetys renkaalle -> hyppy renkaasta ohi -> korjaus -> keskittyminen meni -> kosketus Aata liian aikaisin -> hyl! :) Loppu rata meni sitten ohjausta testaillessa ja hyviäkin pätkiä mahtui huonojen sekaan.

Kolmas rata oli ihan ok. 10 vp, yliaikaa 1,5 sek (jälleen löysiä kaarroksia ja minun hitautta jne.). Yksi rima tuli alas ja yhden putken suulla Miro oli selkäni takana epäröinyt hetken ennen putkeen sujahtamista, siitä siis kielto.
Kolmannella radalla olin erittäin ylpeä siitä, kun radalla oli kohta, jossa pussin jälkeen tuli kepit, Miro haki kepit niin hienosti!! Ei ihan helppo hetken sokkouden jälkeen sujahtaa suoraan parin metrin päästä alkaville kepeille. Ihana Miro!
Itse yritin vetää juoksukuntoni äärirajoille ja kai siinä onnistuin, koska maaliin tullessa tuntui että olisin voinut oksentaa. :P Huono kunto, ja hidas olen. ärsyttää. Kovin nopeaa minusta ei varmaankaan ikinä saa, mutta kuntoa tosiaan on kai pakko alkaa parantaa.

Eli nyt vain pitäisi kovasti lenkkeillä ja hakea vauhtia meidän ratoihin. Ja voi kun voisi ajaa tuon apinan jo kaljuksi, mutta olin ajatellut, että nyt kun kerrankin turkkia on, hakisin Mirolle parit avoimen luokan arvostelut näyttelyistä... Niihin on vielä toista kuukautta aikaa...saa nähä kestääkö minun pinna tuon turkin kans siihen asti...