Meille iski keskiviikkona kennelyskä. Miron oireet ovat onneksi melko lieviä, ja Miroa yskittää ainoastaan innostuessaan. Noh, pääsiäisen agikisat jäivät nyt väliin ja kolmisen viikkoa tulee treenitaukoakin, ettei jaeta tautia enää eteenpäin. 
Noh, lenkkeilläkkään ei saa, mutta pari poseerauskuvaa oli pakko käydä Mirosta ottamassa, kun kerrankin on turkkia! Yksin nuitten ottaminen on vähän haastavaa, mutta jos niistä saa ees suuntaa siitä, miltä poitsu näyttää. Toukokuussa ajateltiin käyttää näytillä, vaikka ei nuo näyttelyt ole kyllä se meän juttu... Turkki häiritseen treenaamista koko ajan enemmän ja enemmän. Tietty säpäkkyys puuttuu, koska tullee kuuma jo pienenki ponnistelun jälkeen. Mutta kunhan viis-kuus viikkoa vielä kestethään, niin sitten Andis sanoo surrur, ihanaa!

Hakutreeneissä ollaan päästy käymään vain hallilla, ja samalla on otettu tottista. Estenoutoja ei olla otettu, ettei rikota koiraa, kesällä ulkokentällä sitten. Eteenmenot ovat vielä vaiheessa, kun tuntuu että allekirjoittaneella ei riitä malttia sen opettamiseen... :P Mutta ehtiihän sitä vielä. ;) Nenätyöskentely on aika hyvää ja irtorullilla on menty ja umpipiiloja otettu. Metsään ei olla pitkään aikaan päästy miehen työvuorojen vuoksi treenaamaan. Onneksi lumet sulavat ja päivät valostuvat, niin päästään viikollakin iltaisin metsään. Eiköhän tästä hyvä tule.

Agilityssä yritän hakea itselleni lisää vauhtia ja opetella ohjauskuvioita rutiineiksi. Pitkässä kuusessa ovat vielä agisertit...