Yritin niin kovasti saada Unski nimen sopimaan suuhuni, mutta kun ei taivu niin ei taivu. Lopulta melkein viikko siinä menikin, että saatiin pennusta tehtyä suuhun sopiva Miska. Ja jälleen keksijänä oli siskoni Jasmina. Tunnustettaneen että Miskakaan ei nyt ihan 100%:sti ole sellainen "tämä se on"-nimi, mutta tulee helposti suusta ja pakkohan jotakin oli päättää ettei lasten päätä sekoiteta ihan täysin. 

Kohta on Miska meillä viikon päivät majaillut. Hienosti on mennyt ja kovin on reipas vesikoiran alku. Tiistaina käytiin agitreeneissä palloilemassa ja harjoittelemassa autossa olemista. Eilen vuorossa oli hakutreenit ja makkararinki. Miro on edelleen kolean etäinen, mutta sietää läsnäolon ja pienen härkkimisenkin. Lapset rakastavat Miskaa ja Miska osaa nätisti leikkiä lastenkin kanssa. Välillä tyttöä pitää toppuutella, ettei ihan intoutuisi liian kovasti halimaan tai komentamaan puremisesta.

Eilen metsässä Mirokin sai treenata hakua pitkästä aikaa. Itse treeni meni oikein kivasti, kolmannen maalin sähellystä lukuunottamatta, mutta jossain ihmeen vaiheessa Miro onnistui saamaan vasemman etujalkansa sisimmän varpaan pois sijoiltaan. Varvast törrötti ihan mihin sattuu, mutta lumpsahti kyllä nätisti takaisin paikalleen. Pehmeällä varvas meni uudelleen pariin otteeseen pois paikaltaan, mutta kovalla kävellessä varvas pysyi paikollaan. Nyt jalka on teipattu ja lepoa luvassa pari viikkoa. Hyvästi piirinmestaruus agit ja hakukokeetkin varmaan. :( Surkea homma... :( Ihan harakoille mennyt tämä kisakesä... :(

Miskan makkararinki oli vuorossa viimeisenä. Hienosti pikkuinen innostui leikkimään ja maistelemaan makkaroita pitkän autolevon jälkeen. :) Ei edes isot miehet tai läheiseltä ampumaradalta kuulunut paukuttelu Miskaa pelottanut vaikka vähän ehkä jännitti sekunnin-kaksi, mutta sitten jännityksestäkin päästiin yli. Taisteluleikkejä oli ihan yhtä mukava leikkiä lelulla kuin isolla pressullakin. :D Saapa nähdä mitä tuosta saan muokattua, jännää! <3