Päästiin Miron kanssa pitkästä aikaa taas hakutreeneihin. Koko joululoma meni lapissa ja siellä harjoiteltiin parina päivänä ihan tuttujen kesken pieniä hakuja. Vaikein Miron mielestä oli löytää avokkini veli joka oli kiivennyt liiteriä vasten olevan halkoläjän päälle. Pitkään koiruus ihmetteli läjän juurella, että mistä tuo haju tähän oikein tulee.. Haju tietenkin laskeutui sopivasti pinon päältä alas.. Mutta äläs huoli, hetken tuumailtuaan Miro löysi kuin löysikin tiensä halkojen päälle ja söi ylpeänä palkintokinkkunsa! :) Samassa reenissä avokkini oli piiloutunut halkoliiteriin (ovi 10 cm raollaan) ja kolmas uhri oli haudattu lumeen, mutta ne oli Miron mielestä ihan "piis-of-keik"! :)

Mutta sitten perjantaiseen treeniin.. Sää treenipäivänä oli tuuleton, pouta ja pakkastakin oli jokunen aste, ei siis ihan helpoin juuri tuulettomuudesta johtuen.

Mirolle tehtiin ensimmäinen "iso" haku, jossa kaksi maalimiestä oli piiloutunut yhdessä samaan piiloon n.200m x 400m alueelle. Alue oli rajoittunut metsätiehen ja polkuihin. Hakusuunnitelman teossa sain tervetulleita ohjeita siitä, kuinka haku olisi hyvä suorittaa. Lähdimmekin siis yhdessätuumin kävelemään alueen reunaa menevää tietä myöten. Koko 400metrin tieosuuden ajan minusta tuntui, ettei Miro tee lainkaan hommia, vaan tyytyväisenä merkkailee uutta lenkkeilymaastoa..  Noh sitten tultiin alueen päähän, josta haarautui polku jota pitkin jatkettiin kulkua kohti alueen toista pitkää sivua. Mutta eipä ehditty montaa askelta polkua edetä, kun miro siirtyikin jo vauhdilla metsän puolelle sen näköisenä että nyt mennään.. Ehdin sanoa ääneenkin, että pitäisiköhän minun seurata koiraani, kun pitikin jo laittaa juoksuksi, ettei se katoa näkyvistä. Ja sinnehän se viipotti, suoraan maalimiesten syliin, tosin vähän pitkänä poikana, kun pitkän tauon jälkeen oli jännitystä ilmassa..

Mitä tästä opimme. LUOTA KOIRAAN ja kyllä se hommia tekee, vaikkei siltä välttämättä näytäkkään. Kuten Sari sanoi, viisas koira onkin juuri tuon näköinen silloin kun hajua ei ole, mutta hajun saatuaan laittaa koira vipinää tassuihin. Mitä sitä turhaa hötkyilemään ja energiaa tuhlaamaan! :) Jatkossa siis en ajattele koiran puolesta "tuosta maalimies on varmaankin voinut mennä", vaan annan koirani tehdä työnsä rauhassa!!!

Seuraavana isompana taivoitteena meillä on harjoitella ilmaisua, sillä kohta kadotan Miron metsään koska en vain pysy sen perässä silloin kun se hajun saa.. Ilmaisutavaksi olen valinnut rulla-ilmaisun, koska rullakoirien työskentelyä seuranneena olen havainnut sen hyväksi ja se ei provosoi uhria kuten esim. haukkuminen voi ehkä joissain tilanteissa tehdä.