Tällä kertaa reenathiin Leenan liukaslattiaisessa teollisuushallissa, jossa on jänniä rappusia ja hassuja konheita, mistä mie en sitten ymmärrä ensinkhään yhthään mithään, mutta eihän minun tarvikhaan! :) Mirola oli kolme uhria, yks oli piiloutunu pimehhään väestösuohjaan, toinen "parvele" ja kolmas yhtheen huohneesseen ja ovi jätethiin sentin-kaks raohleen. Heti ko toin Miron halhiin, se alko tekheen töitä tosi innola. Ensmäisenä läyty parven maalimies ja vielä maalimiehen löytymisen jälkheen Miro tarkisti lopunki hyllyjä ja pahvilaatikoita täynä olevasta parvesta. Hyvä poika! Sitten menthiin takasi alas ja Miro löysi ovan taakse kätkeytyhneen ihmisen. Se haki ensin sen huohneen läpi, mistä on kulku maalimiehen luo, ja sitten tunki nenänsä siihen ovenrakhoon mistä pääsi mm:n luo, aukasin sille sitten oven ja Miro sai palkkansa. Kaikista vaikeni ja pelottavin paikka Mirole, ja monele muulekki koirale, oli pimeä pommisuoja. Haju kyllä löyty, että kyllä täälä joku on, mutta missä ihmeessä!?! Mutta löytyhän se, vaikka itte paikkaki jännitti. Itteasiassa, mie olin kävellä mm:n pääle, ko en huomannu sitä, seisoskelin sen vieressä ja kannustin Miroa hakheen. Silmät jäi kyllä aika lahjakhaasti hallin valosalle puolele.. :) Reenien loputtua reenathiin vielä ritilärappusia, mitkä taatusti tuntuu tosi paskamaiselta tassunpohjissa. Pikkusen Miro arasteli ritilärappusia, mutta hienosti kiipesi ylös ja takasi alas. Askelmia oli joku 20..

Kaikenkaikkihhaan olen reehniin tosi tyytyväinen! Turkinleikkuu selvästikki toi uutta puhtia työskentelhyyn! Hyvä näin!