Päätethiin kokkeilla semmosta, että mitä Miro sanois jos mieheni Perttu olisikin se, joka roikkuis perässä verijäljellä ja pojat sais yhteisen harrastuksen. Joten ei muuta kuin tuumasta toihmeen ja eilen illala veethiin methään jälki. Mettä oli sekamettää jossa aika pajon varvikkoa. Jälki oli reilun 200 metriä pitkä kahela 90 astheen kulmala ja kulmissa makkaukset. Verta immeytethiin siehneen noin desin verran.
Jälki vanheni 13 tuntia, eli yön yli tähän aahmuun.

Autola menthiin jäljen tykö ja Miro tuijotteli minua autosta sillä aikaa ko mie ohjeistin Perttua auton ulkopuolela. Miro selvästi aatteli, että taas tehhään mamman kans hommia, mutta hähää, mammapa oliki pelkkä perässä hiihtäjä ja merkkien poiskerrääjä.. :)
Perttu otti heti alussa tilantheen halthuun ja puki Mirole jälkivalhjaat pääle ja kytki liihnaan ja vei alkumakkuule. Miro lähti empimättä Pertun kans töihin ja alkumakkauksen tutkittua lähti jäljele. Ensmäisessä kulmassa pysähty vain hetkeksi ja jatko matkaa. Tässä pyysin Perttua pyythään Miroa tutkihmaan makkuupaikkaa uuesti ja kehuhmaan Miroa makkuupaikan tutkimisesta. Sitten jatkethiin matkaa. Pitkälä sivula oli yks pienen ojan ylitys joka meni hienosti. Toisessa kulmassa Miro jäi itte haistelheen makkuuta ja siitä taas kehut ennen ko matka jatku.

Loppumakkaukseen olin jättäny verisienen jonka Miro otti ihastuhneena suuhunsa makusteltavaksi. Lopussa taas suuret kehut ja Pettu palkkasi ensin herkkupurkila ja sitten vielä naru- eli hoho-pallola. Koko aikana Miro ei huomioinu minua, vaan keskitty tekehmään töitä ja lopuksi leikkihmään Pertun kans hoho-pallolla. Hienoa! Ja mieki maltoin pittää pääni kiini ja olla neuvomatta koko ajan.

Itte jäljestäminen oli todella tarkkaa ja sopivatemposta. Kyllä me tieten asetethaan tavotheet siihen, että ens kesänä osallistuttais muutahmaan mejä-kokheesseen. Jää nähtäväksi, toimiiko niissä ohjaajana Perttu vai mie. :) Tämä oli muuten Pertun ihka ensmäinen jälki ikinä ja hienosti meni! :)

Jäljestäjät

Loppupalkkaa nautiskelemassa