Lisäilläänpäs pieni postaus meän kuulumisia. :) Kirjoitus ei ole millään lailla mukavasti soljuvaa, ja tarkoin ajateltua, pahoitteluni siitä! Jotenkin tässä lastenhoidon lomassa ajatus pätkii tuon tuosta ja samat pätkimiset väälittyy kirjoittamiseenkin.. ;)

Sitten asiaan. Harrastusrintaman on vallannut tällä hetkellä agility, jossa Miro ja Jenna treenaavat kerran-kaksi viikossa. Pari on edistynyt puolivuotisella taipaleellaan upeasti, ja kisatavoitteetkin on saavutettu huimassa tahdissa: Jenna sai nostettua Miron hienosti ykkösistä kolmosiin mukavan nopealla aikataululla, etenkin kun muistaa, että näin talvikaudella ei kisojakaan ihan jatkuvalla syötöllä täällä pohjoisessa ole. ;)
Treenit jatkuvat ja kahden viikon päästä startataan Haukiputaalla kolmen kolmosluokan startin verran. Jännää! :) Sijoittuminen varmasti hankaloituu nyt kolmosluokan myötä, sillä saamme vastaan supernopeat bc:t ja kelpiet. ;) Kyllähän Mirostakin vauhtia löytyy, etenkin nyt kun ovat Jennan kanssa huimasti kehittyneet, mutta Miron tyyli mennä radalla on hieman erinnäköistä kun edellämainituilla.. ;) Mutta turha niitä on "pelätä" ja rohkeasti Jenna ja Miro lähtevätkin agi-sertien metsästykseen! ;)

Tokoilut ovat olleet jo pitkään tauolla allekirjoittaneen lisääntymisen vuoksi. :) Toisaalta motivaatiota treenaamiseenkaan ei hurjemmin ole, koska tavoitteet saavutettiin vuosi sitten. Omaksi ja Miron huviksi alamme varmaankin kulkemaan säännöllisen epäsäännöllisesti tokotreeneissä nyt keväämmällä. :) Ja BH koe voisi olla seuraava, mihin voitaisiin "huvin vuoksi" tähdätä. Mistä sitä tietää, josko sitä vaikka innostuisi vielä PK-lajeista. :)

Mejän kanssa aiomme ottaa itseämme niskasta kiinni ja josko saataisiin treenattua tungettua itsemme edes yhteen kokeeseen ensi kesänä! Nyt ei ole enää mahakaan tekosyynä metsässä rämpimiselle! ;) Eli kunhan lumet sulavat, niin ei kun metsään vaan!

Haku on laji, missä eteneminen ja onnistuminen tuo minulle valtavasti mielihyvää. Siksi harmittaakin suuresti, että tämä laji on meillä jäänyt täysin unholaan. Mutta nyt voisi alkaa taas herätellä uinuvaa harrastusta ja jopa harkita, josko tuolle opettaisi PK-haun pistot. Olisi upeaa päästä joskus hakukokeeseen tuon karvapään kanssa.
Mutta toisaalta pelastushaku on ehdottomasti lähempänä sydäntäni...

Muuten ei meille oikeastaa kuulu mitään sen erikoisempaa. Perheenlisäys ei Miron maailmaa hetkauttanut lainkaan. Hetken aikaa jaksoi vauvan ihanat kakkavaipat kiinnostaa, mutta enää ei niidenkään perässä olla kuono pitkällä.
 

Puolisen vuotta sitten aloitettu Barffaus elää ja voi hyvin. Mirosta on kehkeytynyt oikea suursyömäri! :D Ennen nappulat saivat odotella rauhassa kupissa, kunnes herra kerran päivässä suvaitsi syödä! :D Barffiherkut katoaa sellaisella antaumuksella, että monesti ateriat syödään moneen kertaan, sillä ruoan hotkiminen aiheuttaa usein kakomista.. :P Broilerin siipiä pitää aika-ajoin syöttää kädestä pitäen, jotta M malttaisi syödä ne tarpeeksi hitaasti ja sopivina paloina.. ;)
Barffiruoan lisäksi Miro vetelee esikoisen (ja joskus meiltäkin jää jotain) ruoanjämät, joten ihan puhtaasti kirjojen mukaan ei aina barffata, mutta pääosin kyllä. ;)

Siinäpä kai ne tärkeimmät Miron kuulumiset. Lisää kuulumisia kirjaillaan kun jotain tapahtuu/tulee mieleen. :) Kotisivujakin yritän päivitellä tässä lähiaikoina. Nythän sieltä puuttuu täysin Miron ja Alman pentue, sekä agilitypäivitykset.. :P Mutta enköhän saa tässä tämän kuun aikana senkin sivuston ajantasalle! :)