Tiistaina harjotelthiin Miron kansa katkokulmia. Tein maanantai-iltana kaksi lyhyttä jälkeä (150 m ja 250 m). Lyhyemphään tein ensin 90 asteen kulman ilman makkausta ja toisseen kulhmaan tein katkokulman, jossa veretetty ossuus alkaa makkauksella. Pitemphään jälkheen tein kaks katkokulmaa, joista ensmäisessä veretyksen jatko alko taas pienelä makkauksella, toinen oli ns. virallisen kaavan mukhaan tehty. Jäljet vanheni 15 tuntia.

Ensmäisen jäljen eka kulma meni todella hienosti ja tarkasti. Enmäinen katkokulma meni kans aikasta mukavasti, tosin en tiä miten ns "ammattilaiskoirat kulman hoitaa, ko en koskaan moista suoritusta nähny. Katkokulhmaan tultaessa ja veretyksen loppuessa Miro jatko hienosti hommia, eikä esim pyytäny multa apua, vaan etsi aktiivisesti mistä löytys lissää verta. Kerran otti tulojäljen ja meni sitä metrin-kaks taaksepäin, mutta kielsin sitä nätisti että "ei" ja Miro lähti uuesti ettihmään uutta jäljen alkua ja se löytyki mukavasti. Siitä sitten loppumakkuule herkuttelheen ja leikkihmään.

Hetken autossa leppuutuksen jälkheen ajethiin toinen jälki. Molemmat katkokulmat meni mukavasti, eikä palluujälki kiinnostanu. Ohjaajalle katkokulmat on vähän haastavia, ko yrittää mahollisimman vähän häiritä koiraa, mutta liina on jokasen puun ja risun takana kiini.. huoh.. Pitäs vissiin harjotella pellola! :D Tai sitten päästää koira irti ja antaa ettiä jäljen uus alku ja laittaa sitten koira uuesti kiini.. :)

Mutta tästä on mukava jatkaa. Ens kerrala tehhään varhmaan taas tavallinen avo luokan tyyppinen jälki, ettei tule liikaa haasteita. Vaikka hienosti Miro kyllä jatko hommia vaikka jälki katosi kulmissa. Harjotus tuo varhmaan sitten selkeämmän hakukuvion jäljen löytämiseksi. Nyt se oli vähän semmosta sinkoilua ainaki näin ihmisen näkökulmasta ko ei tiä miten se haju sielä mettässä hajjaantuu.. :)