Kevät on alkanu ja vilkas kisakesä lähestyy, mutta meidän treenaaminen ei ole ollu sen mukaista. Alkukevät on ollu vastoinkäymisiä täynnä! Miro on vasta parantunu ärhäkästä korvatulehuksesta ja samaan putkeen tuli tassunpohja ongelmia (anturasta pieni pala pois) ja minun omia menoa juuri torstain treenien päälle joten treenit treenien perään on jäänyt välistä.
Kun viiden viikon tauon jälkeen pääsimme treenaamaan tuntui kuin oltas taas lähtötilanteessa. Miro oli ko korvaton etana! Narupallolla palkatessa Miro lähti kiihdyttelemään pitkin hallia eikä tullut käskystä takaisin. Ei auttanut PRKL eikä muut vähän rumemmat, ennen tehokkaasti toimineet huudot. Meillä tuintui olevan jonkin sortin auktoriteetti ongelma. Myöskään vauhti ei ollut samaa luokkaa mitä aikaisemmin, mihin vaikutti paljon se, että Miro ei ole koskaan "minun aikanani" ollut niin pitkässä turkissa.
No taas tämän treeni kerran jälkeen jäi yhet treenit välistä ja sillä välin ollaan Jennin kans pohdittu, että mikä auttais tähän auktoriteetti ongelmaan. Kun eiliset treenit koitti ja menin Miroa hakemaan niin kokeiltiin Jennin kanssa huomioimattomuutta. Eli kun menin Miroa hakemaan niin en huomioinut koiraa mitenkään vaan käänsin vain selän pois ja matka hallille taittui Miron kanssa junassa, minä eessä ja Miro takana kävellen. Tällä näytti olevan tehoa, nimittäin koira oli kuin puulla päähän lyöty: "Mikä juttu se tämä oikein on?!" Hallilla jätin koiran vain kylmän viileästi seinäkoukkuun kiinni, ilman minkäänlaista huomiota ja menin rakentamaan rataa. Huomioimattomuuden teho oli huomattava! Treenien alkaessa, kun menin Miron hakemaan, koira tuntui kohta repeävän liitoksistaan huomatessaan, että näen sen taas. Miro oli muutenkin SUPERinnoissaan ja -vauhdissaan, koska paksu ja kuuma turkki oli saanut kyytiä. MIRO OLI PALANNUT, SE OLI TAAS SE SAMA IHANA JA VAUHDIKAS IHMEMIES, TODELLINEN AGIPERRO! ♥ Se jopa tuli narupallon kera nopsaa takasin ainoastaan jalkoja tömäyttämällä napakasti maahan!
Nyt voin taas sen sadannen kerran todeta, että Miron turkki vaikuttaa sen menoon tositosi paljon. Pojasta löytyy semmosta ketteryyttä ja nopeutta kun haarniska riisutaan ja siitähän tämä ohjaaja tykkää!! ;)
Pena veti eilen niin mulle ja Mirolle luodun treenin. Juuri sitä mitä meän pitää treenata. Kerettiin vetämään jopa kolme erilaista rataa joissa viilattiin persjättöjä ja kunnon kiihdytyksiä. Ja kolmannen treenin lopussa oli hymy tällä ohjaajalla ainaki korvissa asti. Pitkän tauon jälkeen saatiin tosi onnistuneet treenit ja ollaan taas valmiita kisakentille! Nämä treenit nosti uudestaan oman luoton koiraa kohtaan samalle tasolle kuin se oli silloin ko noustiin kolmosiin. :)
Tästä on hyvä taas jatkaa!
Hyvää kevään jatkoa kaikille,
Jenna
Kun viiden viikon tauon jälkeen pääsimme treenaamaan tuntui kuin oltas taas lähtötilanteessa. Miro oli ko korvaton etana! Narupallolla palkatessa Miro lähti kiihdyttelemään pitkin hallia eikä tullut käskystä takaisin. Ei auttanut PRKL eikä muut vähän rumemmat, ennen tehokkaasti toimineet huudot. Meillä tuintui olevan jonkin sortin auktoriteetti ongelma. Myöskään vauhti ei ollut samaa luokkaa mitä aikaisemmin, mihin vaikutti paljon se, että Miro ei ole koskaan "minun aikanani" ollut niin pitkässä turkissa.
No taas tämän treeni kerran jälkeen jäi yhet treenit välistä ja sillä välin ollaan Jennin kans pohdittu, että mikä auttais tähän auktoriteetti ongelmaan. Kun eiliset treenit koitti ja menin Miroa hakemaan niin kokeiltiin Jennin kanssa huomioimattomuutta. Eli kun menin Miroa hakemaan niin en huomioinut koiraa mitenkään vaan käänsin vain selän pois ja matka hallille taittui Miron kanssa junassa, minä eessä ja Miro takana kävellen. Tällä näytti olevan tehoa, nimittäin koira oli kuin puulla päähän lyöty: "Mikä juttu se tämä oikein on?!" Hallilla jätin koiran vain kylmän viileästi seinäkoukkuun kiinni, ilman minkäänlaista huomiota ja menin rakentamaan rataa. Huomioimattomuuden teho oli huomattava! Treenien alkaessa, kun menin Miron hakemaan, koira tuntui kohta repeävän liitoksistaan huomatessaan, että näen sen taas. Miro oli muutenkin SUPERinnoissaan ja -vauhdissaan, koska paksu ja kuuma turkki oli saanut kyytiä. MIRO OLI PALANNUT, SE OLI TAAS SE SAMA IHANA JA VAUHDIKAS IHMEMIES, TODELLINEN AGIPERRO! ♥ Se jopa tuli narupallon kera nopsaa takasin ainoastaan jalkoja tömäyttämällä napakasti maahan!
Nyt voin taas sen sadannen kerran todeta, että Miron turkki vaikuttaa sen menoon tositosi paljon. Pojasta löytyy semmosta ketteryyttä ja nopeutta kun haarniska riisutaan ja siitähän tämä ohjaaja tykkää!! ;)
Pena veti eilen niin mulle ja Mirolle luodun treenin. Juuri sitä mitä meän pitää treenata. Kerettiin vetämään jopa kolme erilaista rataa joissa viilattiin persjättöjä ja kunnon kiihdytyksiä. Ja kolmannen treenin lopussa oli hymy tällä ohjaajalla ainaki korvissa asti. Pitkän tauon jälkeen saatiin tosi onnistuneet treenit ja ollaan taas valmiita kisakentille! Nämä treenit nosti uudestaan oman luoton koiraa kohtaan samalle tasolle kuin se oli silloin ko noustiin kolmosiin. :)
Tästä on hyvä taas jatkaa!
Hyvää kevään jatkoa kaikille,
Jenna
Kommentit