Tänhään tapahtu jotaki super hienoa Mirole, valitettavasti yks epäonninen poro oli tapahtuhmassa osallisena.. :(
Nimittäin tulthiin tänhään illala mieheni vanhempien tykö viikolnloppureissule ja hyvä että ehithiin takit päältä riisua, ko kuulthiin, että ihan tuossa lähelä oli tapahtunu porokolari ja sen takia autoki menny ojhaan. Täältä lähti sitten "pojat" porukalla nostahmaan rattorilla autoa ojasta. Kolaripaikala oli poron karvoja ja verta, mutta itte poroa ei näkyny missään..

Mies otti Miron, veljenpoikansa ja kiväärin mukhaan ja lähti kolaripaikale kattohmaan jos epäonninen sarvipää jostaki löytys. Poromiehile soitto ja heiltä kehotus lopettaa eläin, jos se vain löytyy..  Yhteentömäyksestä oli kulunu ehkä tunnin verran ja autoki oli saatu ojasta pois.
Mirole jälkivalhjaat niskhaan ja liina kiini. Miro oli jo siinä vaihheessa aivan hurjan innoissansa eikä meinannu nahoissansa pysyä ko tiesi pääsevänsä hommiin :).
Törmäyskohassa innokas ja tarkka maan haistelu jonka jälkheen mies näytti Mirole vähän jäljen suuntaa ja sinne se lähti nokka maata viistäen, pororiepua jäljestähmään.. Parin sadan metrin tarkan jäljestyksen jälkheen, ottalampun valokeihlaan sattu poron silmien kiilu. Mies jäi Miron kans paikoilheen, ja veljenpoika hiippaili lähemmäs ja lopetti kiväärillä pororievun kärsimykset. Sitten yhessä poroa kattohmaan. Miro meinas seota sukhiinsa onnesta ja ylpeyestä! :)

Siis uskomatonta! Kovin on Mirola verissä tuo jäljestäminen.. :) Tänä kevhäänä on taijettu viimeksi verijälkeä ottaa! :) Tästä tuliki sitten vahvistus siihen, että ehottomasti ens kesä on verisempi! ;) Vau, on se niin hienoa olla ylpeä koirasta! :) Poron ruhoa hakehmaan tullu poromieski oli kehassu, että onpa hyvä että on tuomonen haavakkoa jäljestävä koira! :)
Olishan tuo varhmaan ilman koiraaki löytyny, mutta kummasti se koira ettimistä pimeässä helpotti, eikä tarvinu turhia kävellä! :)
Nyt tuossa jaloissa pötköttellee väsyny ja ilmeisen onnellinen pieni vesikoira! :)