Etsintäkoiratoiminta

(saavutukset ja tavoitteet päivitetty 29.5.07, löytyvät hakuilukuvien perästä..:))

Miro aloitti syksyllä 2006 kokelaana Tampereen seudun etsintäkoirissa. Miro on toiminnasta varsin innoissaan ja onkin aina into piukassa lähdössä ukkoja metsästä hakemaan. Välillä metsässä piileskelevät "eksyneet" ovat kovin jännittäviä ja silloin täytyy kurkoitella kauempaa siltä varalta, että jos ne vaikka purevat.

Tämä harrastus on kyllä sellainen, joka taitaa viedä meidät täysin mukanaan. Tavoitteet ovat korkealla, mutta toteutuvat piiiitkällä aikavälillä. :)

Tähänastiset touhut ja saavutukset

Miro aloitti hakuharrastuksen n. 2-3kk:n ikäisenä ihan makkararingillä. Tällä heattiin hyviä kokemuksia metsässä kököttävistä ihmisistä, tai ihmisistä yleensäkin! :) Tästä siirryttiinkin pian aloittelijan minihakuihin, missä maalimies ensin heilutteli makkarapurkkia pennun nenän edessä ja juoksi sitten n. 10 m:n päähän metsään. Miroa innostettiin kuiskimalla "mikä sinne meni, mikä" ja päästettiin sitten uhrin perään Minne Miro pinkoikin rohkeasti nuoruuden innolla. Kun pentu "löysi" maalimihen, toi uhri Miron nakinpaloja syöttelemällä pois metsästä. Tällä tavalla toimimalla Mirolle opetettiin, että kun maalimies on löytynyt, ei sitä saa jättää yksin metsään.

Alussa Miro sai aina nähdä sen kun uhri pinkoi metsään, jotta se oppisi, että käskysanalla "ukko" metsästä aina löytyy joku. Matkaa uhreihin pidennettiin ja piilopaikkoja vaikeutettiin pikkuhiljaa. Ensin osa ja lopulta kaikki maalimiehet alkoivat menemään piiloon niin, ettei Miro nähnyt piiloutumista.

Pitkään maalimies toi Miron nakkeja syöttelemällä metsästä, mutta sitten siirryttiin ns. partioivaan etsintätyyliin, jossa ohjaaja, eli minä, ja liuta muita ihmisiä (kulkee koiran perässä sen tehdessä hommia, sillä tämä on se tyyli jolla etsintäkoirat tekevät töitä sitten hälytystehtävissä. Etsinnöissä alueet ovat isoja, eikä koiraa voi lähettää tekemään pistoja niin kuin esim. PK puolella. "Ylimääräiset" ihmiset koirakon perässä markeeraavat etsintätilanteissa mukana olevia suunnistajaa, ea-henkilöä jne. Näin harjoitellessa koira oppii työskentelemään niin ettei se häiriinny ylimääräisistä "katseista" ja tallaajista.

Miro on pääsääntöisesti ollut todella rohkea etsintähommissa. Maalimiehet eivät yleensä jännitä ollenkaan, paitsi joskus pitkien taukojen jälkeen ollaan kovin pitkää poikaa, eli kurkotellaan palkkionakkeja vähän kauempaa, mutta se on mennyt aina nopeasti ohi. Yleensä jo seuraavalla harjoituskerralla Miro on oma rohkea itsensä. Myös ajoittaisista, mutta hyvin lievistä (yhden harjoituskerran kestävistä) mörkökausista on selvitty kunnialla. :)

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Miro irtoaa minusta jo liiankin hyvin ja joka kerta olen kadottaa koiran, sillä en pysy sen vauhdissa. Ilmaisuna tulemme käyttämään rullailmaisua, jossa koiran kaulapannassa roikkuu ohut "patukka", eli rulla. Kun koira löytää uhrin, ottaa se pannassaa roikkuvan rullan suuhunsa ja tuo sen ohjaajalleen. Sen jälkeen koira kiinnitetään pitkään liinaan, ja lähetetään näyttämään uhrin sijainti. Miron rullaharjoitukset ovat siinä vaiheessa, että se osaa tuoda käskyttä kotona lattialle levitettyjä rullia. Tästä siirrytään pikkuhiljaa harjoittelemaan metsään, mutta me ei olla vielä niin pitkällä! :)

Miro on tarkkanenäinen, ilmavainulla etsivä koira. Miro tarkentaa hyvinkin tarkasti uhrin piilopaikan, kunhan saa siitä pienenkin hajun. Etsintäalueet ovat jo melko suuria verrattuna siihen mistä aloitimme. Miro jaksaa tehdä töitä pitkäjänteisesti vaikkei heti saakaan hajua. Varsinaisia isoja, oikeasti suuren alueen harjoituksia ollaan tehty vasta yksi, mutta se oli Mirolle "piis of keik", vaikka itse luulin ettei se oikeasti edes tee hommia, vaan merkkailee onnessaan uutta lenkkeilyaluetta.

Mutta tähän asti ollaan siis päästy. Edessä on vielä suuria haasteita, muuta olen kyllä todella tyytyväinen Miron tähän astisiin saavutuksiin. Hienointa on huomata kuinka paljon Miro tätä hommaa rakastaa! :)

Toimelassa 20.10.07

Toimelassa 20.10.2007

Päivitetyt saavutukset ja tavoitteet 29.5.2007

Edellisestä kirjoittamastani tekstistä on kulunut aikaa ja edistystä on tapahtunut jo huimasti. Suurinpana ylpeydenaiheenani on tällä hetkellä ilmaisu. :) Rullien levittelemisestä lattialle ja niiden tuomisesta on edetty melkoisesti ja kerronkin edistymisenvaiheet tässä, enkä vain mene suoraan tämänhetkiseen tilanteeseen (joka lukee toiseksi viimeisessä kappaleessa).. :)

Kun rullien tuonnit ilman pyyntöä tai erillistä käskyä onnistuivat kotona, siirryttiin ulos avustajan kanssa. Avustaja meni rullien kanssa muutamien metrien päähän, johon Miron lähetin rullia hakemaan yksi kerrallaan ja se palkittiin aina rullan tuomisesta. Miron mielestä tämä vaihe olikin ihan tylsä ja se yleensä jaksoi tuoda vain pari rullaa, eikä sen jälkeen enää jaksanut touhuun keskittyä. Tästä vaiheesta siirryttiinkin melko pian "oikean" ilmaisun, eli rullan tuonnin ja näytön harjoittelemiseen.

Seuraavassa vaiheessa uhri meni purkin ja rullan kanssa noin 10 metrin päähän. Purkki taskuun piiloon ja rulla esille. Lähetin Miron käskysanalla "ukko" , niinkuin tavallisestikin hakuharjoituksissa. Alussa Miron mielestä oli äärettömän tylsää, että maalimiehellä oli pelkkä tyhmä patukka, eikä namia niinkuin tavallisesti, ja monesti se katsoikin että "aha, taas tuo kökkö rulla, ei nameja, hmmmmm, mutta tuossa vieressä on jokin ihana haju, taidanpas keskittyä siihen".. Välillä se otti rullan suuhun, mutta pudotti sen parin metrin päähän maalimiehestä ja keskittyi taas johonkin ihan muuhun, kuten ruohostamiseen.. :/ Nämä oheistoiminnot johtui luultavasti kahdesta asiasta, ensinnäkin Miron ikä siinä vaiheessa (noin 1v) pistää minkä tahansa junnupojan pään sekaisin ja toiseksi kun Miro ei ollut ihan varma, että mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä, keskittyi hän ihan johonkin muuhun.

Mutta sitten, ihan yhtäkkiä, ehkä kuuden edellä kuvatunlaisen harjoituskerran jälkeen (välillä oli ollut yksittäisiä onnistumisiakin) Miro tajusi mikä oli homman nimi. Maalimies meni tavallista kauemmas ja oikeasti puun taakse piiloon. Miro meni suoraan maalimiehelle, katsoi hetken ja otti sitten rullan suuhunsa, siinä vaiheessa kutsuin koiraa nopeasti luokseni. Miro luovutti rullan minulle, kiinnitin siihen liinan ja sanoin "näytä" ja Miro juoksi takasin maalimiehelle saamaan palkkansa. Sama toistui vielä kaksi kertaa.

Jonkin aikaa ilmaisua harjoiteltiin erillisenä osiona, mutta melko pian ilmaisu otettiin mukaan myös perjantaisiin Tampereen seudun etsintäkoirien (TSE ry) treeneihin. (TSE:n toiminnassa olemme nyt olleet mukana puolisen vuotta.) Maalimiehet olivat piilossa siten, etteivät he ollet kovin kaukana, jotta näkisin miten koira toimii ja voisin tarvittaessa kutsua sitä luokseni, kun se on poiminut rullan suuhunsa, vaikka koko ajan pyrin siihen että Miro toisi rullan kutsumatta. Siksi aina ensin odotankin, miten Miro toimii rullan kanssa ja kutsun sitä luokseni vain jos se näyttää siltä, että se aikoo lähteä haihattelemaan johonkin ihan muualle.. :) Seuraavaksi tavoitteenamme on varmentaa ilmaisua ja ottaa mukaan kiintorulla, joka roikkuu siis Miron pannassa, ja opetella poimimaan rulla siitä maalimiehen luona. Irtorullista ei kuitenkaan luovuta koskaan treenatessa, eikä myöskään satunnaisista suorista palkoista (eli koira saa palkan heti maalimiehen löydettyään, eikä sen tarvitse ilmaista), jotta koira ei voi koskaan tietää, että saakohan hän nyt namia vai rullan. Tämä siksi, että näin pyritään estämään ns.valeilmaisuja, eli sitä, että koira tuo rullan jo silloin kun saa pienen hajun maalimiehestä, muttei tiedä sen tarkkaa sijaintia. Tavoitteenahan on se, että koira käy aina ihan maalimiehen vieressä, eikä vain siellä päin.

Tässä ollaan siis nyt ja surullisena joudun muuttamaan takaisin pohjoiseen ja jättämään iki-ihanan hakutreeniporukkani.. :( Kova ikävä tulee!!! Harrastusta en kuitenkaan suostu lopettamaan ja yritänkin löytää tai koota oman treeniporukkani pohjoisessa. Toivottavasti siinä onnistun, sillä tämä on ehkä hienointa mitä koiran kanssa voi tehdä. Ja Miro taitaa olla samaa mieltä.. :)

Miro ja kiintorulla

Ja näin se toimii.. :) Siis teoriassa.. :)